Johdanto

Ennenkuin synti tuli maailmaan Aadam sai avoimesti seurustella Tekijänsä kanssa, mutta ihmisen erottua rikkomuksensa kautta Jumalan yhteydestä ihmiskunta menetti tämän ylevän etuoikeuden. Lunastus- suunnitelman ansiosta maan asukkailla on kuitenkin yhä mahdollisuus päästä yhteyteen taivaan kanssa. Henkensä välityksellä Jumala on ollut yhteydessä ihmisiin ja hänen valitut palvelijansa ovat saaneet ilmestyksiä, joiden kautta jumalallinen valo on loistanut maailmaan. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” 2 Piet. 1: 21.

Ihmiskunnan historian 2500 ensimmäisenä vuotena ei ollut olemassa mitään kirjoitettua ilmoitusta. Ne, joita Jumala oli opettanut, välittivät tietonsa toisille ja näin tieto siirtyi isältä pojalle sukupolvesta toiseen. Mooseksen ajasta alkaa kirjoitetun sanan historia. Innoitettuja ilmestyksiä alettiin silloin tallettaa innoitettuun kirjaan. Tätä työtä jatkettiin pitkänä 1600 vuoden ajanjaksona — Mooseksesta, luomishistorian ja lain muistiintallettajasta Johannekseen, joka kirjoitti muistiin evankeliumin ylevimmät totuudet.

Raamattu esittää tekijäkseen Jumalan; kuitenkin ihmiskädet ovat sen kirjoittaneet, ja sen eri osien toisistaan poikkeavissa kirjoitustavoissa voimme nähdä kullekin kirjoittajalle luonteenomaisia piirteitä. Kaikki sen ilmoittamat totuudet ovat ”syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta” (2 Tim. 3: 16); kuitenkin ne on ilmaistu ihmiskielellä. Pyhän Henkensä kautta iankaikkinen Jumala on antanut valonsa loistaa palvelijoittensa mieliin ja sydämiin. Unien, näkyjen ja vertauskuvien välityksellä hän on ilmaissut heille totuuksiaan, ja he itse ovat pukeneet vastaanottamansa ilmoituksen ihmiskielelle.

Kymmenet käskyt Jumala itse puhui, ja hän kirjoitti ne omalla kädellään. Niiden sanallinen muotokin on Jumalan eikä ihmisen käsialaa. Mutta Raamatussa, jossa Jumalan antamat totuudet on lausuttu ihmiskielellä, jumalallisuus ja inhimillisyys esiintyvät toisiinsa liittyneinä.

Saman kaltainen jumaluuden ja ihmisyyden yhtyminen ilmeni Kristuksen olemuksessa. Hän oli Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Siten Raamatun suhteen pitää paikkansa sama, mikä sanottiin Kristuksesta: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Joh. 1: 14.

Koska Raamatun kirjat on kirjoitettu eri aikakausina, ja niiden kirjoittajat ovat suuresti eronneet toisistaan syntyperänsä ja asemansa samoin kuin henkisten ja hengellisten lahjojensa suhteen, kirjojen tyyli ja sisältö poikkeavat huomattavasti toisistaan. Eri kirjoittajat käyttävät erilaisia ilmaisutapoja; toinen kirjoittaja on usein esittänyt saman totuuden vaikuttavammin kuin toinen. Kun useat kirjoittajat käsittelevät samaa aihetta eri näkökulmista ja erilaisissa olosuhteissa, saattaa pintapuolinen, huolimaton ja ennakkoluuloinen lukija olla havaitsevinaan ristiriitaisuutta siinä, missä harkitseva, nöyrä tutkija, jolla on asioista tarkempi tieto, näkee pohjimmaltaan vallitsevan sopusoinnun.

Kun totuus on esitetty eri henkilöiden kautta, se on tullut valotetuksi eri näkökulmista. Tietty kirjoittaja on tajunnut erityisen voimakkaasti erään puolen totuudesta — ne kohdat, jotka erityisesti soveltuvat hänen kokemuksiinsa ja hänen arvostelu- ja havaintokykyynsä —; toinen taas käsittelee jotakin toista puolta, ja jokainen heistä, Pyhän Hengen johdon alaisena, esittää sen, mikä on voimakkaimmin vaikuttanut hänen omaan mieleensä. Jokainen niistä ilmaisee erään puolen totuudesta, mutta kuitenkin niiden kesken vallitsee täydellinen sopusointu. Ja tällä tavoin ilmoitetut totuudet liittyvät toisiinsa muodostaen täydellisen kokonaisuuden, joka soveltuu ihmisen tarpeisiin kaikissa elämän kokemuksissa ja olosuhteissa.

Jumala on armollisesti nähnyt hyväksi ilmaista maailmalle totuutensa inhimillisten välikappaleiden kautta, ja hän itse, Pyhän Henkensä kautta, teki heidät kykeneviksi tähän työhön. Hän johti heidän mieltään valitsemaan, mitä oli puhuttava ja mitä kirjoitettava. Aarre uskottiin saviastioihin, mutta siitä huolimatta se on peräisin taivaasta. Todistus esitettiin ihmiskielen epätäydellisin ilmaisukeinoin, mutta siitä huolimatta se on Jumalan todistus, ja kuuliainen, uskova Jumalan lapsi näkee siinä jumalallisen voiman kirkkauden, joka on täynnä armoa ja totuutta.

Sanassaan Jumala on antanut ihmisille pelastukseen välttämättömän tiedon. Pyhät kirjoitukset on otettava vastaan Jumalan tahdon ohjeellisena ja erehtymättömänä ilmoituksena. Ne muodostavat luonteen mittapuun, oppien ilmaisijan, kokemusten koetinkiven. ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” 2 Tim. 3: 16, 17.

Tämä tosiasia, että Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisille sanansa kautta, ei kuitenkaan ole tehnyt Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa ja ohjausta tarpeettomaksi. Päinvastoin Vapahtajamme lupasi Hengen avaamaan sanaa palvelijoilleen, valaisemaan ja selittämään sen opetuksia. Ja koska Jumalan Henki on innoittanut Raamatun, ei Hengen opetus voi milloinkaan olla ristiriidassa sanan kanssa.

Henkeä ei annettu — eikä sitä koskaan voidakaan antaa — syrjäyttämään Raamattua, sillä kirjoitukset sanovat selvästi, että Jumalan sana on se mitta, jolla kaikki muut opetukset ja kokemukset on mitattava. Apostoli Johannes sanoo: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” 1 Joh. 4: 1. Ja Jesaja selittää: ”Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.” Jes. 8: 20.

Pyhän Hengen työ on muutamien ihmisten erehdysten tähden tullut suuresti häväistyksi. He väittävät saaneensa Hengen valoa, eivätkä katso tarvitsevansa enää Jumalan sanan opastusta. Heitä hallitsevat tunne- vaikutelmat, joita he pitävät Jumalan äänenä sielussa. Mutta heitä ohjaava henki ei ole Jumalan Henki. Tällainen omien mieleenjuolahdustensa seuraaminen ja kirjoitusten hylkääminen voi johtaa vain sekavuuteen, eksytykseen ja turmioon. Se palvelee ainoastaan paholaisen tarkoitusperiä. Koska Pyhän Hengen työ on Kristuksen seurakunnalle elintärkeätä, saatanan juoniin kuuluu fanaatikkojen ja äärimmäisyysainesten erehdysten kautta herättää halveksuntaa Hengen työtä kohtaan ja saada Jumalan kansa laiminlyömään tämän voimanlähteen, jonka Herramme itse on sille varannut.

Sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa Jumalan Henki oli jatkava työtään halki kristillisen aikakauden. Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitusten antamisaikoina Pyhä Henki jakoi valoaan jatkuvasti yksityisille henkilöille niiden ilmestysten lisäksi, mitkä oli määrä sisällyttää Pyhään Raamattuun. Raamattu itse osoittaa, että ihmiset Pyhän Hengen välityksellä saivat varoituksia, nuhteita, neuvoja ja opetuksia, mitkä eivät millään tavoin liittyneet Raamatun kirjoitusten antamiseen. Se mainitsee eri aikakausina eläneitä profeettoja, joiden sanomista ei ole mitään merkitty muistiin. Samalla tavalla Pyhä Henki oli Raamatun kaanonin vakiintumisen jälkeenkin jatkava työtään valaisten, varoittaen ja lohduttaen Jumalan lapsia.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen ... ja tulevaiset hän teille julistaa.” Joh. 14: 26; 16: 13. Raamattu opettaa selvästi, että nämä lupaukset eivät koske ainoastaan apostolien aikaa, vaan kuuluvat Kristuksen seurakunnalle kaikkina aikakausina. Vapahtaja vakuuttaa seuraajilleen: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28: 20. Ja Paavali selittää, että Jumala asetti seurakuntaan Hengen lahjoja ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään”. Ef. 4: 12, 13.

Efeson uskovien puolesta apostoli rukoili, ”että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut ... ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme”. Ef. 1: 17—19. Jumalallisen Hengen palvelus ymmärryksen valaisemiseksi ja Jumalan pyhän sanan syvien totuuksien avaamiseksi ihmismielelle oli se siunaus, jota Paavali tällä tavoin anoi Efeson seurakunnalle.

Helluntaina tapahtuneen Pyhän Hengen ihmeellisen ilmestymisen jälkeen Pietari kehotti kansaa tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi, ja hän jatkoi: ”Niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Apt. 2: 38, 39.

Profeetta Jooelin kautta Herra on luvannut erikoisen Henkensä vuodatuksen välittömässä yhteydessä Jumalan suuren päivän tapahtumien kanssa. Jooel 2: 28. Tämä ennustus täyttyi osittain helluntain suuressa Hengen vuodatuksessa, mutta se tulee toteutumaan täydellisesti siinä jumalallisen armon ilmenemisessä, mikä liittyy evankeliumityön päättämiseen.

Suuri taistelu hyvän ja pahan välillä tulee kiihtymään aivan ajan loppuun asti. Saatanan viha on kaikkina aikakausina kohdistunut Kristuksen seurakuntaan, ja Jumala on jakanut kansalleen armoaan ja Henkeään vahvistaakseen sitä paholaisen voimia vastaan. Kun Kristuksen apostolien oli julistettava hänen evankeliumiaan maailmalle ja kirjoitettava se muistiin kaikkia tulevia aikoja varten, heille annettiin erikoista Hengen valoa. Mutta kun seurakunta lähestyy lopullista vapautustaan, saatana tulee työskentelemään suuremmalla voimalla. Hän astuu alas ”pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa”. Ilm. 12: 12. Hän tulee toimimaan ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä.” 2 Tess. 2: 9. Kuudentuhannen vuoden ajan tuo nerokas henki, joka kerran oli korkein Jumalan enkeleistä, on kokonaan omistautunut eksyttävään ja tuhoa tuottavaan työhönsä. Kaikki saatanallisen taidon ja viekkauden syvyydet, kaikki aikakausien taistelujen kestäessä kehittynyt julmuus tullaan kohdistamaan Jumalan kansaa vastaan viimeisessä taistelussa. Tänä vaarallisena aikana Kristuksen seuraajien on julistettava maailmalle varoitusta Herran toisesta tulemuksesta, ja kansa on valmistettava seisomaan hänen edessään tahrattomana ja nuhteettomana hänen tullessaan. 2 Piet. 3: 14. Jumalallisen armon ja voiman erikoinen vuodatus ei ole vähemmän tarpeellista tänä aikana kuin apostolisen seurakunnan päivinäkään.

Hyvän ja pahan välisen pitkällisen taistelun näkymät on Pyhän Hengen valaisemina näytetty näiden sivujen kirjoittajalle. Kerran toisensa jälkeen minun on sallittu nähdä eri aikakausina käydyn ja käytävän suuren taistelun vaiheita, joissa toisena osapuolena on Kristus, elämän ruhtinas ja pelastuksemme päämies, ja toisena osapuolena saatana, pahuuden ruhtinas, synnin alkaja ja Jumalan pyhän lain ensimmäinen rikkoja. Saatanan viha Kristusta kohtaan kohdistuu Kristuksen seuraajiin. Menneitten aikojen historiassa näemme kaikkialla samaa Jumalan lain periaatteisiin kohdistuvaa vihaa ja samaa pettämismenettelyä, joiden avulla valhe on saatu näyttämään totuudelta, inhimilliset lait on voitu asettaa Jumalan lain tilalle ja ihmiset on johdettu palvelemaan luotua pikemmin kuin Luojaa. Kaikkina aikoina saatana on järkähtämättömästi pyrkinyt esittämään Jumalan luonteen väärässä valossa ja ylläpitämään ihmisissä vääriä käsityksiä Luojasta, jotta he suhtautuisivat häneen enemmän pelolla ja vihalla kuin rakkaudella. Hän on yrittänyt syrjäyttää Jumalan lain johtamalla ihmiset ajattelemaan olevansa vapaita sen vaatimuksista, ja hän on aina vainonnut niitä, jotka ovat uskaltaneet vastustaa hänen petoksiaan. Tämä kaikki voidaan havaita patriarkkojen, profeettojen, apostolien, marttyyrien ja uskonpuhdistajien historiassa.

Viimeisessä suuressa taistelussa saatana tulee käyttämään samoja menettelytapoja, osoittamaan samaa henkeä ja työskentelemään saman päämäärän saavuttamiseksi kuin kaikkina menneinäkin aikoina. Se, mitä on tapahtunut, tulee toistumaan, kuitenkin sillä erotuksella, että tuleva

2 — Suuri taistelu taistelu tulee saavuttamaan niin hirvittävän voimakkuuden, ettei maailma ole sellaista milloinkaan kokenut. Saatanan petokset tulevat olemaan viekkaampia ja hänen hyökkäyksensä määrätietoisempia. Hän eksyttäisi, jos mahdollista, valitutkin. Mark. 13: 22.

Jumalan Hengen avattua mielelleni hänen sanansa suuria totuuksia sekä menneitä ja tulevia tapahtumia, minua on kehotettu kertomaan toisille, mitä näin on ilmoitettu — esittämään tämän taistelun mennyttä historiaa etenkin sillä tavalla, että se luo valoa tulevaisuuden nopeasti lähenevään taisteluun. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi olen yrittänyt valikoida ja liittää yhteen seurakunnan historiasta tapahtumia, jotka osoittavat, miten maailmassa on eri aikoina avautunut suuria koettelevia totuuksia, jotka ovat kiihottaneet saatanan ja maailmaa rakastavan kirkon vihaa, ja joita ovat puolustaneet todistajat, jotka eivät ”ole henkeään rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti”.

Näissä historiallisissa kuvauksissa voimme nähdä enteitä edessämme olevasta taistelusta. Tutkimalla niitä Jumalan sanan valossa ja hänen Henkensä valistamina, voimme nähdä paholaisen petokset paljastettuina ja ne vaarat, jotka kaikkien niiden on voitettava, jotka tulevat olemaan nuhteettomia Herran edessä hänen tullessaan.

Ne suuret tapahtumat, jotka ovat kuuluneet uskonpuhdistuksen kehitykseen menneinä aikoina, ovat historiallisia ilmiöitä, jotka protestanttinen maailma hyvin tuntee ja yleisesti myöntää tosiksi. Ne ovat tosiasioita, joita ei kukaan voi kieltää. Tätä historiaa olen esittänyt lyhyesti, kirjan tarkoituksen mukaisesti, koettaen tiivistää esitettävät asiat niin suppeaan muotoon kuin se on niiden oikean ymmärtämisen kannalta ollut mahdollista. Muutamissa tapauksissa, milloin joku historiankirjoittaja on käsitellyt tapahtumia siten, että niistä saa lyhyen, mutta laajasisältöisen yleiskuvan asiasta, tai on esittänyt yhteenvedon tapahtuman yksityiskohdista tarkoituksenmukaisella tavalla, olen lainannut hänen sanojaan. Eräissä yhteyksissä ei täsmällistä lähdettä ole merkitty, koska lainauksien tarkoituksena ei ole tähdentää asianomaisen kirjoittajan arvovaltaa, vaan koska hänen lausuntonsa on sujuva ja voimakas esitys aiheesta. Esittäessäni niiden kokemuksia ja näkemyksiä, jotka jatkavat uskonpuhdistustyötä omana aikanamme, olen samoin käyttänyt heidän julkaistuja teoksiaan.

Tämän kirjan tarkoitus ei ole niinkään esittää entisaikojen taisteluita koskevia uusia totuuksia kuin esittää tosiasioita ja periaatteita, joilla on merkitystä tuleville tapahtumille. Nämä historialliset tosiseikat näyttävät kuitenkin saavan uutta merkittävyyttä, kun niitä tarkastellaan osina taistelusta valon ja pimeyden voimien välillä. Niistä heijastuu tulevaisuuteen valoa, mikä valaisee niiden polkua, jotka menneitten aikojen uskonpuhdistajien tavoin saavat kutsun — kaiken maallisen hyvän menettämisen uhallakin — todistamaan ”Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden”.

Tämän kirjan tarkoitus on esittää totuuden ja valheen välisen suuren taistelun vaiheita ja paljastaa saatanan juonet sekä keinot, joilla häntä voidaan tehokkaasti vastustaa. Sen tarkoitus on esittää tyydyttävä ratkaisu pahan suurelle ongelmalle, luoda valoa synnin alkuperään ja sen perimmäiseen luonteeseen samoin kuin tehdä täysin selväksi Jumalan oikeudenmukaisuus ja hyvyys hänen suhteissaan luomakuntaansa sekä osoittaa hänen lakinsa pyhyys ja muuttumattomuus. Kirjoittajan harras rukous on, että tämän kirjan vaikutuksesta monet sielut vapautuvat pimeyden vallasta ja pääsevät osallisiksi ”siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa”, tuottaen siten kunniaa Hänelle, joka meitä on rakastanut ja antanut itsensä meidän edestämme.